Liikennekasvatuksen tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille valmiudet liikkua turvallisesti erilaisissa liikennetilanteissa ja eri kulkutavoilla. Nykyään tavoitteena on myös kestävien ja aktiivisten liikkumismuotojen edistäminen. Siksi liikennekasvatuksessa painottuvatkin kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteen käyttämiseen liittyvät liikennetaidot. Varhaiskasvatuksella ja perusopetuksella on tässä tärkeä rooli – löytyyhän liikennekasvatus esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista kaikissa ikäryhmissä. Aktiivisia ja kestäviä liikkumismuotoja edistävä liikennekasvatus tukee myös liikunnallisen elämäntavan edistämisen tavoitetta.
Liikennetaidot ja itsenäisen liikkumisen valmiudet rakentuvat vähitellen arjen kokemuksista monen toimijan yhteistyönä ja monipuolisin käytännöin. Pyöräilytaitojen opetus, jolla varmistetaan riittävä pyöränhallinnan taito, on kouluissa paikoitellen tuttua. Liikennetaitojen opettamiseen liittyy kuitenkin monia käytännön kysymyksiä: Kuka liikennetaitoja opettaa, missä yhteydessä ja kuinka paljon? Harjoitellaanko taitoja käytännössä vai käsitelläänkö niitä osana opetusta? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Fiksusti kouluun -Ajatustorilla, joka järjestettiin etänä 16.9.
Onnistumisia syntyy, kun liikennekasvatus tuodaan osaksi arkea ja yhteistyötä
Ajatustorin keskusteluissa onnistuneiksi käytännöiksi nousivat erityisesti ne toimintatavat, joissa liikennekasvatus ei jää yksittäiseksi teemapäiväksi, vaan kytkeytyy osaksi koulun ja kodin arkea. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö nähtiin tärkeänä, sillä huoltajilla on suuri merkitys lasten koulumatkaliikkumisen tukemisessa. Koulumatkojen merkityksestä voidaan keskustella esimerkiksi vanhempainilloissa, ja huoltajia voidaan kannustaa harjoittelemaan liikennetaitoja yhdessä lasten kanssa.
Myös suunnitelmallisuus nähtiin onnistumisen edellytyksenä. Liikennekasvatusta voidaan vahvistaa esimerkiksi liittämällä se osaksi oppilashuollon vuosikelloa. Kun viestintä, pyöränhuoltopäivät, liikennetaitojen harjoittelu ja koulumatkojen turvallisuuden tarkastelu suunnitellaan etukäteen, liikennekasvatus ei jää yksittäisten aktiivisten henkilöiden varaan. Keskusteluissa nousi esiin myös eri toimijoiden yhteistyö, kuten liikenneopettajien hyödyntäminen sekä julkisen liikenteen maksuttomuus, joka voi tukea lasten ja nuorten itsenäistä liikkumista ja joukkoliikenteen käytön harjoittelua.
Haasteet liittyvät usein totuttuihin tapoihin ja arjen rakenteisiin
Vuodesta toiseen toistuvat haasteet näyttävät liittyvän ennen kaikkea totuttuihin toimintatapoihin, asenteisiin ja arjen käytännön reunaehtoihin. Kouluissa oppilaiden kanssa liikenteeseen lähteminen voi tuntua opettajasta työläältä tai riskialttiilta, ja joissakin kouluissa pyöräilyä rajoittavat erilaiset kiellot tai epäselvät käytännöt. Lisäksi lasten taidoissa ja välineissä on eroja: kaikilla ei ole pyörää, eivätkä kaikki osaa pyöräillä riittävän varmasti.
Myös kotien arjen valinnat vaikuttavat lasten liikkumiseen. Keskusteluissa tunnistettiin, että huoltajat saattavat kokea autolla kouluun kuljettamisen lapsen auttamisena, vaikka matka olisi lyhyt ja aktiivinen kulkeminen mahdollista. Sää, vuodenajat sekä perheiden taidot ja asenteet voivat vahvistaa totuttuja kulkutapoja. Siksi liikennekasvatuksessa ei ole kyse vain yksittäisistä oppitunneista, vaan myös siitä, miten koulu ja koti yhdessä rakentavat lapsille rohkeutta, taitoja ja mahdollisuuksia liikkua arjessa itsenäisemmin.
Järjestyksessään neljäs ja vuoden viimeinen Ajatustori järjestetään teemalla poikkihallinnollisuus torstaina 12.11. klo 14.30-15.15. Tervetuloa mukaan! Tästä linkistä suoraan mukaan Ajatustorille.
